Aivan muuta tietoa etsiessäni osui silmiini pikkuilmoitus, jossa Matti Väänänen kieltää vastaavansa vaimonsa edesottamuksista tämän huonon käytöksen vuoksi. Heti oli pakko yrittää saaada selville, kuka tuo työmien Matti Väänänen Pielaveden Löytynmäestä oli miehiään, ja mitä hänen vaimonsa Karoliina Roivanen oli tehnyt innoittaakseen Matin noin julkisesti ilmoittelemaan ja vielä useammassa sanomalehdessä.
Ilmoitus on päivätty 5.12.1905, ja ilmestyy lehdissä neljä päivää myöhemmin. Koska Pielaveden rippikirjoja ei tuolta ajalta vielä ole saatavilla, lähden ensimmäiseksi tutkimaan henkikirjoja. Kuopion läänin henkikirjasta löytyykin Löytynmäen numerosta 4 entinen talollinen, Amerikassa oleskeleva Matti Väänänen, joka on syntynyt vuonna 1857, ja hänen vaimonsa, vuonna 1884 syntynyt Karoliina. Matti on siis palannut Amerikasta vasta vuoden 1905 lopulla, eikä ole siksi ehtinyt saman vuoden henkikirjaan.
Sanomalehtiarkistosta löytyy lisätietoja Matin ja Karoliinan suhteesta. Matti on haastanut vaimonsa käräjille, ja 6.7.1907 on Anna Karoliina Väisänen o.s. Roivanen tuomittu 200 markan sakkoon ja hänen Matti Väänäsen kanssa solmimansa avioliitto purettavaksi. Karoliina-vaimo ei kuitenkaan ollut tuomioon tyytyväinen, ja oli valittanut asiasta Viipurin hovioikeuteen, joka 17.2.1908 oli kumonnut tuomion ja vapauttanut Karoliinan kaikista syytöksistä.
Kauaa ei Karoliina hovioikeuden päätöksestä saanut iloita, sillä Senaatin oikeusosasto vahvisti kihlakunnanoikeuden tuomion. 20.12.1908 kerrotaan sanomalehdessä, että aviorikosjuttu on lopullisesti päättynyt, ja että Anna Karoliina Väänänen joutui maksamaan sakkonsa – tai varojen puutteessa joutui 30 päiväksi vankeuteen – ja 3.10.1903 solmittu avioliitto julistettiin puretuksi.
Karoliinan myöhemmistä vaiheista ei tarina paljoa kerro. Hän jäi eron jälkeen asumaan Pielaveden kirkonkylälle, ensin hyyryläisenä ja sittemmin tittelillä kartanonomistaja. Tuskin Karoliina kuitenkaan ihan sanan nykymerkityksessä kartanoa omisti, sllä muita vuoden 1920 henkikirjaan merkittyjä kartanonomistajia olivat sekä levyseppä että puuseppä. Lultavasti he vain omistivat asumansa rakennuksen. Matti Väänänen taas menehtyi 19.7.1912 Kuopion lääninsairaalassa umpisuolentulehdukseen. Uutta avioliittoa ei Matti koskaan solminut vaan kuoli naimattomana. Kaipaamaan jäivät vanha isä, sisarukset ja heidän lapsensa.
Matti Ananiaanpoika Väänänen syntyy Pielaveden Lampaanjärvellä Peltomäen talossa Ananias Matinpoika Väänäsen ja Heta Eliaantytär Penttisen kahdeksasta lapsesta neljäntenä 10. tammikuuta 1857. Perheeseen kuului vanhempien ja isoveli Aapelin lisäksi isoisä Matti, tämän toinen puoliso Maria Eskelinen, tädit Liisa ja Akaatta sekä serkku Juho Liisanpoika, ja vaihteleva määrä renkejä ja piikoja. Kolme sisaruksista menehtyi lastentauteihin kuten tuhkarokkoon ja hinkuyskään.
Aikanaan talon isännyys siirtyy Matin harteille, ja hän ryhtyy pitämään taloa yhdessä veljiensä Aapelin, Villen ja Antin kanssa. Villeä lukuunottamatta ovat kaikki veljekset vielä vuosisadan vaihteessa poikamiehiä. Mutta asiaintilaan tulee muutos, kun taloon tulee piiaksi nuori Karoliina Roivainen Lapinlahdelta.
Anna Karoliina Roivainen on viides Paavo Paavonpoika Roivaisen ja Akviliina Martikaisen kahdeksasta lapsesta ja syntyy Lapinlahden Väisälänmäessä loppiaisena 1884. Keväällä 1893, kun Karoliina on yhdeksän vanha, perhettä koettelee ensin kahden nuorimmaisen menehtyminen tulirokkoon helmikuun lopulla ja kohta sen jälkeen isän kuolema huhtikuun alkupäivinä. Isä-Paavo kuolee ilmeisesti haavakuumeeseen, ja äiti Akviliina jää yksin kuuden alaikäisen lapsensa kanssa.
Karoliina muuttaa Pielavedelle 21.3.1901. Hän saa varsin todennäköisesti piian paikan Pielaveden pestuumarkkinoilla saman vuoden syksynä. Ainakin hän on piikana Matti Väänäsen kotitalossa, Lampaanjärven numerossa 14 vuonna 1902. Hänet vihitään Matin kanssa 1.10.1903. Ikäeroa sulhasella ja morsiamella on reilu neljännesvuosisata - Karoliina on täyttänyt 19 vuotta ja Matti 46. Avioliittonsa myötä Matti Väänänen luopuu kotitalonsa isännyydestä ja pariskunta muuttaa asumaan Löytynmäen numeroon 1. Käytännössä Karoliina jää kuitenkin asumaan yksin tuolla Löytynmäessä, sillä Matti lähtee kohta häitten jälkeen kohti Amerikkaa.
Matin Amerikkaan lähtö lienee suunniteltu jo pitemmän aikaa, sillä matkaliput oli hankittava etukäteen, eikä niitä voinut viime tingassa varata netistä. Matka Helsingin, Liverpoolin ja Quebeckin kautta Oregonin osavaltion Portlandin kaupunkiin maksaa 421 markkaa, mikä nykyeuroiksi muunnettuna vastaa 2.060,29 euroa. Ei siis mikään ihan pikkusumma. Matkan tarkoituksena oli varmaan, kuten niin monella muullakin suomalaisella nuorella miehellä noihin aikoihin, varojen hankinta esimerkiksi oman tilan ostoa varten. Amerikkaan oli Matilla tuskin tarkoitus jäädä pysyvästi asumaan.
Tuohon aikaan amerikanmatkaan sisältyi muutakin kuin pelkät laivamatkat: junaliput lähimpään kotimaan lähtösatamaan, Hull'in satamasta englantilaiseen lähtösatamaan – Matin kohdalla Liverpooliin – ja matka amerikkalaisesta satamasta Amerikan mantereella sijaitsevaan määränpäähän asti sekä täysi ylöspito matkan ajan kuuluivat hintaan. Vain lähimmälle rautatieasemalle oli päästävä omin avuin.
Matin amerikanmatka alkoi mitä todennäköisimmin Iisalmen asemalta maanantaina 5. lokakuuta 1903, mistä juna lähti kohti Helsinkiä kohta puolenpäivän jälkeen. Siellä toivottavasti oli hyvästelijöitten joukosssa myös hänen nuorikkonsa Karoliina. Helsingissä juna oli kahdeksan maissa tiistaiaamuna, ja laivan lähtöä pääsivär matkustavaiset odottamaan Fabianinkadun talossa numero 7 kivenheiton päässä Eteläsatamasta. Laiva lähti kohti Hankoa iltayhdeksältä, joten Matilla oli hyvä mahdollisuus käydä katselemassa pääkaupungin ihmeitä vaikkapa muitten maaseudulta kotoisin olevien amerikanmatkaajien kanssa. On siinä varmaan ollut näkemistä ja ihmetelemistä Kauppatorin ihmisvilinässä, raitiovaunujen kolinassa ja torin laidan komeissa kivitaloissa.
Höyrylaiva Polaris, yksi aikansa moderneimmaksi malkustajalaivaksi kehuttu, kävi Helsingistä lähtönsä jälkeen vielä Hangon ja Kööpenhaminan satamassa ennen Hulliin saapumistaan. Laivan kannelta saattoi Matti matkakumppaneineen Helsingin lisäksi ihmetellä Juutinrauman läpi purjehtiessaan Kronborgin linnaa ja Kööpenhaminan mahtirakennuksia. Hullista matka jatkui junalla Liverpoolin sataamaan ja sieltä valtamerilaivalla nimeltä Lake Michigan. Atlantin ylitys kesti vajaat kaksi viikkoa, ja Quebeckin satamaan saavuttiin 25. lokakuuta.
Mutta Matin matka ei ollut vielä läheskään lopussa, sillä Portland sijaitsi Oregonin osavaltiossa Tyynen meren rannalla. Junamatka Iisalmesta Helsinkiin ei ollut kuin hujaus tuohon Amerikan mantereen ylittämisen verrattuna. Nykyäänkin tuohon junamatkaan tärväytyisi yli kome vuorokautta. Mitään suoraa rautatieyhteyttä ei Quebecins satamasta Portlandiin ollut, vaan Matin piti vaihtaa junaa ainakin New Yorkissa ja Chicagossa. Vähintään Chigacosta Portlandiin matka taittui modernissa Pullaman-vaunussa, missä penkit muuttuivat yön ajaksi kätevästi makuupaikoiksi. Muuten olisi useamman vuorokauden junamatkoista tuskin tullut mitään. Matin määräasema Portland oli myös junan pääteasema. Siellä oli toivottavasti vastassa Matin paikallinen ystävä, Kalle Tiihonen, joka matkustajaluettelon tietojen mukaan asui osoitteessa 1786 North 17th Street.
Matin oleskelusta Oregonin osavaltiossa ei tarina kerro, sillä Amerikassa kerättin tiedot väestöstä henkikirjoihin vain kymmenen vuoden välein, ja Matin oleskelu osui vuosien 1900 ja 1910 henkikirjoituksen väliin. Kahden vuoden poissaolon jälkeen olivat asiat kotikonnuilla ilmeiseti aivan muuta kuin millaisiksi Matti lienee ne kuvitellut, ja Matin avioliitto oli tosiasiallisesti kutistunut pariin vihkimisen ja matkaanlähtemisen väliseen vuorokauteen. Mutta kuka käskee ottamaan itseään puolta nuoremman vaimon ja jättämään tämän yksin kotiin ikävöimään kahdeksi vuodeksi hetikohta hääyön jälkeen.
Kommentit
Lähetä kommentti