Gin and genealogy

  Ville Hartikainen ja hänen vaimonsa Maria Kristiina lepäävät (ainakin nykyään) nätillä paikalla lähellä Lehtolammin hautausmaan lampea, mutta tulevaisuudessa saa hautapaikka uudet asukkaat, sillä tämäkin hauta on nyt siirtynyt seurakuntayhtymän hallintaan. Ville, Vilhelmiksi kastettu, syntyi Ruotaanmäellä silloisessa Iisalmen maalaiskunnassa mäkitupalainen Paavo Hartikaisen ja hänen puolisonsa Anna Maria Partasen ensimmäisenä poikana. Perheeseen kuului tuolloin Villen vanhempi sisar Anna Riitta, ja myöhemmin syntyivät vielä sisaret Johanna ja Tiina Liisa, veljet Paavo Johannes ja Aapo, pienenä kuollut sisar Ester sekä kuopus Reeta Sohvi. Heinäkuussa 1905 Ville Paavonpoika muuttaa Pielavedelle, minne muu perhe oli muuttanut jo edellisenä kesänä, kun Paavo Hartikainen ryhtyi lampuodiksi Lampaanjärveen numeroon 2 eli Hanhisuolle. Siinä melkein naapurissa eleli siihen aikaan Ville Hartikaisen tuleva puoliso, Maria Stiinaksi kastettu Maria Kristiina Arbelius. Jos ei muualla niin ainak...

 Tapani mukaan kävin Suomessa käydessäni kuvaamassa laputettuja ja hoitamattomiksi havaittuja hautakiviä Pielaveden Lehtolammin hautausmaalla. Sitten viime kesän oli haudoille ilmestynyt lappuja, joissa kerrottiin hautapaikan siirtyneen seurakuntayhtymän hallintaan. Oletuksenani on aina, että tässähän ei ole homma eikä mikään ottaa selvää, ketkä haudassa lepäävät, sillä syntymäajat olivat niiltä vuosilta, joilta Pielaveden syntyneitten luettelot löytyvät netistä.  Mutta näistä henkilöistä kumpikaan ei ollut paikkakuntalaisia. On tietysti loogista, että haudoille ei ole paikkakunnalla hoitajaa jos ei ole sukulaisiakaan. Niinpä aloin etsimään ensiksi Sandra Mariaa lähiseurakunnista, sillä näittenkin tiedot löytyvät mukavasti netistä. Ei tulosta. Seuraavaksi etsin HisKistä kaikkien seurakuntien vuonna 1884 syntyneet Sandrat, mutta näistäkään ei yksikään ollut oikeana päivänä syntynyt Sandra Maria. Tässä vaiheessa olin vähällä antaa periksi. Sitten muistin Kansaneläkelaitoksen kor...

  Talollinen Matti Väänäsen lyhyt avioliitto Aivan muuta tietoa etsiessäni osui silmiini pikkuilmoitus, jossa Matti Väänänen kieltää vastaavansa vaimonsa edesottamuksista tämän huonon käytöksen vuoksi. Heti oli pakko yrittää saaada selville, kuka tuo työmien Matti Väänänen Pielaveden Löytynmäestä oli miehiään, ja mitä hänen vaimonsa Karoliina Roivanen oli tehnyt innoittaakseen Matin noin julkisesti ilmoittelemaan ja vielä useammassa sanomalehdessä. Ilmoitus on päivätty 5.12.1905, ja ilmestyy lehdissä neljä päivää myöhemmin. Koska Pielaveden rippikirjoja ei tuolta ajalta vielä ole saatavilla, lähden ensimmäiseksi tutkimaan henkikirjoja. Kuopion läänin henkikirjasta löytyykin Löytynmäen numerosta 4 entinen talollinen, Amerikassa oleskeleva Matti Väänänen, joka on syntynyt vuonna 1857, ja hänen vaimonsa, vuonna 1884 syntynyt Karoliina. Matti on siis palannut Amerikasta vasta vuoden 1905 lopulla, eikä ole siksi ehtinyt saman vuoden henkikirjaan. Sanomalehtiarkistosta löytyy lisäti...

Tuskin kukaan muu kuin sukututkija tuntee sen sykähdyttävän tunteen kun löytää ihan muuta tutkiessaan isoisänsä isoisän toisen puolison kadoksissa olleen isoisän. Näin kävi minulle viime yönä. Ryhdyin ensi vuoden Vetelin jouluun suunnittelemani jutun pohjatöinä kartoittamaan äitini kotitalon 1700-luvun loppupuolen asukkaita piikoineen ja renkeineen.  Yksi näistä piioista ja yksi rengeistä perusti vuosisadan lopussa ensin perheen ja sittemmin uudistalon, ja heistä tuli myös esivanhempiani. Yksi talon muista piioista oli Priita Hannintytär, joka oli tullut tuonne Ylivetelin pitäjän Räyringin kylän Patanan taloon vuoden 1764 tienoilla palveltuaan sitä ennen toisessa Räyringin kylän talossa, Finnilässä. Ensimmäisessä rippikirjamerkinnässä ei Priita Hannintyttärelle ole merkitty edes syntymäaikaa, mutta se löytyy seuraavasta rippikirjasta. Priita on rippikirjan mukaan syntynyt heinäkuussa vuonna 1741 - mutta missä?  Priita viipyy Patanassa pari vuotta ja muuttaa sen jälkeen parin v...

 Perjantai 25. syyskuuta 1936 alkoi tavanomaiseen tapaan. Aurinko nousi 6.13, ja päivästä oli luvattu kylmää, tuulista ja enimmäkseen selkeää. Kohta auringon noustua Pielaveden Pajumäellä lähti nuori mies Teodor Thure tänäkin aamuna puoli seitsemän maissa polkupyörällään työpaikalleen meijerin rakennustyömaalle Pielaveden kirkonkylässä, missä hän oli muuraushommissa.         Pielaveden vanha meijeri kuvattu kesällä 2022 Teodorin työmatka ei ollut hassuimmasta päästä: parisen kilometriä jokseenkin pelkkää alamäkeä. Kotimatka oli sitten asia erikseen. Mutta Teodorin hurutellessa alas Honkamäen rinnettä, kuului yht'äkkiä ankara pamaus, ja kohta löytyi Teodor polkupyörineen verissä päin maantieltä. Sieltä sitten pamauksen hälyttämät paikalliset toimittivat onnettomuuden uhrin hoidettavaksi Pielaveden kunnansairaalaan, joka sekin oli verrattain lähellä onnettomuuspaikkaa. Siellä todettiin hänen pääluunsa murtuneeksi. Lääkärinavusta huolimatta Teodor meneh...

 I have been thinking of blogging in a long, long time, but, until now, there has been this small problem about a topic. I don't have any all-overwhelming interests. The other day, though, I went grocery-shopping at Lidl, and came across a couple interesting bottles of Gin. Why not start telling the world about my encounters with different variants of gin? And, as I am very fond of allitterations, why not combine it with my other interest, genealogy. I did not actually know that I liked Gin until I realized it the other day. Gin sounded so boring compared to whisky. It was mostly old ladies who liked gin and tonic. As I am not keen on tonic water, so Gin and tonic was out of question. In Finland, where I grew up, you could buy Gin Long Drink in a bottle. It was (and still is) a mixture of Gin and grapefruit soda. It tasted fine, but once when I was 18, I happened to have one too many of those, and had a mega hangover the next day, and thus I never had any ever since. It was only wh...